Suhteellisuudentajua

12.08.2005

MM-kisaviikko on ollut järjettömän kiireinen. Maanantaina alkaa onneksi pitkään odotettu kolmen ja puolen viikon kesäloma. MM-kisoja katsellessa tulee väkisinkin ajatelleeksi, millaisessa mittakaavassa tässä itsekin urheillaan – ja valmennetaan.

Kun juoksumatkan alkuerissä eksoottisen maan eksoottisen näköinen urheilija jää heti ensimmäisessä kaarteessa muista metrikaupalla, ajattelee tavallinen TV:n katsoja ihan takuulla, että mitä ihmeen turisteja sinne radalle on oikein päästetty juoksemaan.
Kun radalla on vastassa maailman huippuja, suhteellisuudentaju vääristyy äkkiä. Kotisohvalla kaljamahaansa kannatteleva katsoja ei voi millään tajuta, ettei pysyisi itse naisten 800 metrin alkuerien hitaampienkaan juoksijoiden vauhdissa edes 150 metriä.
Tarkastellaanpa hieman alkuerien tuloslistoja ns väärästä päästä.
Naisten 800 metrin heikoin juoksija oli Djiboutin Markabo Djama Liban ajalla 2.50,95. Se on jo kieltämättä aika hidasta tahtia, mutta erien toiseksi hitain oli Gabonin 18-vuotias Marlyse Nsourou ajalla 2.14,47. Pakistanin edustaja Gulnaz Ara juoksi puolestaan 2.13,87, mutta hänen ennätyksensä on alle 2.10.
400 metrillä hitain oli Malediivien Shifana Ali ajalla 1.01,55. Armenian Gayane Bulghadarian kellotti 59,46.
Miesten kasilla heti kättelyssä muista jäi Paraguayn Rodrigo Trinidad, hänen alkuerän loppuaikansa oli 1.55,43, mutta ennätys on sentään 1.53,19.
Nelkulla hitaimmat olivat San Marinon 18-vuotias Glauco Martini ajalla 51,48. Kaverin ennätys on silti parempi 50,86.
Toiseksi hitain erissä oli Monacon Florent Battistel ajalla 50,54.
Sen sijaan esimerkiksi Salomonsaarten Chris Meke Walasi pääsi jo alle 50 sekunnin, aika oli 49,47. Myös Jordanian ja Jemenin kaverit kellottivat 49 sekunnin pintaan, Vanuatun Kamut Moses jo peräti 48,63.

Mitäkö tästä opimme? Senkö, että jos olisimme syntyneet Djiboutiin, Pakistaniin, Gaboniin tai San Marinoon, voisimme kaikki tavoitella realistisesti arvokisaedustuksia…
Ei sentään. Vaan sen, kuinka äärettömän kovasta lajista juoksemisessa on kysymys. Sitä harrastetaan jokaisessa maailmankolkassa, ja jokaisesta maanosasta löytyy kymmeniä ja satoja loistavia aikoja tekeviä urheilijoita. Jos tuohon joukkoon haluaa päästä, on töitä tehtävä vuosikausia ja oma elämä on arvotettava pitkälti urheilun ehdoilla. Kauas – eli tässä tapauksessa maailman huipulle – on pitkä matka, mutta sitä kannattaa lähteä ennakkoluulottomasti kaventamaan.
Lyödäänkö vetoa, että 10 vuoden sisällä pyrintöläinen keskimatkojen juoksija edustaa Suomea arvokisoissa, joko juniorien tai aikuisten? Se voit olla juuri sinä, joka tunnet tätä lukiessasi hillitöntä halua päästä juoksemaan isoihin kisoihin. Samalla tavalla kuin nuo edellä mainitut sanmarinolaiset ja pakistanilaiset, sekä tuhannet muut urheilijat ympäri maailman ovat haaveilleet juoksemisesta Helsingin MM-kisoissa. Osa heistä on pystynyt toteuttamaan haaveensa, mutta vielä suurempi osa on jäänyt hillittömästä yrityksestä huolimatta rannalle kisoista. Vain osa yrittäjistä palkitaan, mutta ellei olisi yrittäjiä, ei olisi olemassa kilpailua. Siinä piilee juoksemisen hienous ja samalla sen ääretön kovuus.

Jos juoksijoilla Djiboutissa, Pakistanissa, Myanmarissa, Uruguayssa, Sudanissa, Iranissa, Haitilla ja monessa muussa kehitysmaassa on olosuhteet ja mahdollisuudet nousta arvokisajuoksijoiksi, miksi ei meillä Suomessa? Väitän, että olot ja mahdollisuudet ovat meillä täällä paljon paremmat kuin edellä mainituissa maissa. Jos he pystyvät, miksi emme me? Kyse on paitsi lahjakkuudesta etenkin tahdosta tehdä työtä.
Pieni palanen realismia loppuun. Tantun Tino on tänä vuonna juossut kasin 1.50,04. Hän on Suomen tilastossa 6:s. Maailmantilastossa Tinon aika riittää sijalle 500. 400 parhaan joukkoon pitää juosta 1.49,53, 300 sakkiin 1.48,89, 200 porukkaan 1.48,25 ja 100 joukkoon 1.47,05. Ja vielä silloinkin ollaan vasta maailman 100 parhaan joukossa eli todella kaukana kärjestä.
Kuinkahan monessa muussa lajissa maailman 500:nneksi paras urheilija tekee niin kovaa duunia ja on niin kova urheilija, mitä Tino on? yhtään heittolajeja väheksymättä heitän vertailupohjaksi, että keihäässä maailman 500:s heittää 65 metriä, moukarissa 58 metriä ja kuulassa noin 16 metriä. Kovaa työtä ja lahjakkuutta vaativat toki nuokin tulokset.

Eli ei muuta kuin MM-kisojen innoittamana ulos treenaamaan! Jokainen harjoitusvuosi, jokainen kuukausi ja jokainen päivä on tärkeä. Muista, että urheileminen on elämäntapa. Jos sinulla on kovat tavoitteet, olet urheilija joka ikinen päivä. Muista olla ylpeä siitä.

Late

Kommentit

Kirjoita kommentti

Nimi:

Otsikko:

Viesti: