Koutsin blogi: Kausi pulkassa, pulkka ladulla

03.10.2008

Se on sitten kausi 2007-2008 förbi. Kausi oli hyvä, sitä ei käy kiistäminen. Ainahan paremmin voisi mennä, mutta taivaanrannan maalareita ovat ne, jotka eivät ole koskaan tyytyväisiä mihinkään. Itse en omista edes pensseliä, joten olkaamme siis erittäin tyytyväisiä.

Kausi oli sillä ainoalla mittarilla, joka on validi, aika hyvä; urheilijat kehittyivät ja paransivat ennätyksiään, etenkin juniorit. Syy parantuneisiin tuloksiin on urheilijoissa itsessään. Olen sikäli onnellisessa asemassa valmentajana, että oman ryhmäni urheilijoilla on lähes poikkeuksetta loistava asenne ja tahto tehdä parhaansa urheilu-uransa edistämiseksi joka ikinen päivä. Kun näin asennoituu, tulosta tulee ennemmin tai myöhemmin. Yleensä aika pian, mutta joskus pienellä viiveellä. Siksi niiden urheilijoiden, jotka eivät kenties olleet tämän kauden tuloskehitykseensä ihan 100-prosenttisen tyytyväisiä, on oltava kärsivällisiä. Hyvin tehty työ palkitaan aina, mutta joskus on osattava odottaa. Kun asenne ja työnteon laatu pysyvät hyvällä tasolla, palkinto tulee nenän eteen väistämättä. Siksi jatkamme harjoittelua hyväksi havaitulla linjalla – toki muutamin pikku viilauksin ja uudistuksin; ensi kesänä olemme kaikki entistä kovempia.

Siirtymäkausi toi myös pientä turbulenssia ryhmään. Muutama lopetti, yksi vaihtoi valmentajaa, yksi lähti vaihto-oppilaaksi, yksi ulkomaille kouluttautumaan ja niin edelleen. Sellainen on kuitenkin täysin normaalia liikehdintää urheilujoukkueessa, jollaiseksi voi tätäkin ryhmää kutsua.

Pian on aika käydä urheilijoiden kanssa keskustelut, mitä viime kaudella teimme oikein, mitä väärin ja mihin tähdätään ensi kaudella. Ja ennen kaikkea, kuinka paljon töitä me kaikki olemme valmiit tekemään tavoitteidemme täyttymisen eteen. Sitä jokainen urheilija toivottavasti tykönään miettii. Mitä enemmän harjoitusvuosia tulee, sitä enemmän on panostettava kaikilla rintamilla. Kyse ei ole vain harjoittelun toteutuksesta vaan kymmenistä pienistä arjen yksityiskohdista, jotka urheilijan on kyettävä rytmittämään urheilun ehdoilla. Sitä kutsutaan asenteeksi.

Mitä pidemmälle urheilu-uralla edetään, sitä suurempaan rooliin nousee myös tiimityöskentely. Hyvä käytännön esimerkki tästä on Aatsingin Niinan tulo mukaan junnutyttöjen voima- / tekniikkapuolelle. Toinen silmäpari ja toinen mielipide ovat aina äärimmäisen tervetullut lisä. Myös fysio ja hierontapalvelut ovat asia, joihin on alettava 16+ junnujenkin pikkuhiljaa panostaa. Kun harjoittelu kovenee, vaatii elimistö palautuakseen ja toimiakseen tukitoimenpiteitä. Niihin on syytä suhtautua vakavasti. Jatkuvasti rikkinäinen tai juminen urheilija on kuin polkupyörä ilman ketjuja. Vaikka kuinka kiiltäisi ja vauhtiominaisuudet olisivat tapissa, ei ilman ketjujen jatkuvaa huoltamista päästä yhtään mihinkään.

Pitkin syksyä on tullut signaaleja siitä, että yhä useampi ihminen haluaisi päästä tavalla tai toisella mukaan Maileritallin ja Mailerikoulun toimintaan. Kaikki innokkaat voimavarat pitää ehdottomasti käyttää hyväksi, yhtään potentiaalista samaan hiileen puhaltajaa ei ole varaa jättää porukan ulkopuolelle. Uskon että jokaiselle löydetään omat roolinsa, jolloin voimme yhä vahvemmin tehdä yhdessä työtä pyrintöläisen juoksu-urheilun nostamiseksi sille tasolle, mihin sillä olisi potentiaalia. Sitä on aika paljon enemmän, mihin me juuri tällä hetkellä pystymme. Askel kerrallaan oikeaan suuntaan, pätee jokaisen yksittäisen urheilijan ja myös koko organisaatiomme kohdalla. Kiitos kaikille asianosaisille hyvästä kuluneesta kaudesta!

Kommentit

Kirjoita kommentti

Nimi:

Otsikko:

Viesti: