Rientävä aika

21.01.2010

On se vaan uskomatonta, kuinka nopeasti aika kuluu. Tuntuu siltä että about eilen oltiin ryhmän kanssa Hatanpään kierroksella vetämässä uuden harjoituskauden avausvetoja ja jo nyt pitäisi alkaa kilpailemaan hallissa. Osa on jo alkanutkin.

Ja kuten tunnettua, väli hallikisoista kesään hulmahtaa ohitse vielä nopeammin. Katselin tuossa menneitä kuukausia ja totesin, että urheilijat ovat tehneet ihan pirun paljon työtä näiden kuukausien aikana. Sikäli mieli on äärimmäisen levollinen; hyvin harjoitellut urheilija saa aina väistämättä jossakin vaiheessa hyviä tuloksia aikaan, leväperäisesti harjoitteluun suhtautuva juoksija huomaa hyviä tuloksia tupsahtavan kohdalle koko ajan harvemmin, jos koskaan.
Kenelläkään porukasta ei ole ollut mitään sen suurempia vaivoja, Pokkis-Maijulla kaikkein eniten pikku kolotuksia. Niiden vuoksi ei ole kuitenkaan menetetty loppujen lopuksi montakaan harjoituspäivää, sillä korvaavalla harjoittelulla on kyetty kikkailemaan mainiosti. Korvaava on asennekysymys. Siitäkin lähteestä on revittävissä irti suorituskykyä ja kehitystä, jos vain urheilija itse haluaa.

Seuraava kuukausi sujuu pikalikoilla terävyyttä etsiessä. Ainahan se PK-kausien jälkeen on melkoinen arvoitus, millainen terävyys sieltä esiin nousee. Olemassahan se ilman muuta on, mutta määräälisesti kovan harjoittelun ohessa on vain yksinkertaisesti niin paljon vähemmän sellaisia päiviä, jolloin se potentiaali kehosta irti saadaan. Kesällä tilanne on toinen, kun harjoittelu on palvellut jo pidempään maksiminopeutta ja kisavauhteja. Jos kesällä ollaan teoriassa joka toisessa tai vähintään joka kolmannessa kilpailussa riittävän herkkyyden tilassa, hallissa tuo suhde on oletettavasti korkeintaan 1:4. Valmentajan tehtävä on tietysti rakentaa ohjelma sellaiseksi, että mahdollisimman moni niistä päivistä osuu samaan ajankohtaan kuin kilpailut. Haasteellista, mutta äärimmäisen mielenkiintoista.

Hallikauden päätavoitteet ovat helmikuun lopun junnujen SM-kisoissa. Sara-Leena tosin lähtee riparille, joten hän ei niihin karkeloihin osallistu vaan parhaat tulokset pyritään tekemään helmikuun tai maaliskuun puolivälissä. Todennäköisemmin maaliskuun. Maiju juoksee SM-kisoissa näillä näkymin 200m ja 400m. Jälkimmäinen on päämatka käytännön syistä, koska se juostaan ensin. Jaakko yrittää tuplaa 800m-3000m, joista jälkimmäinen on ehdoton päälaji. Ryhmän uusin tulokas Jenni on harjoitellut hyvällä motivaatiolla koko syksyn ja ainakin Koutsin silmin eteenpäin on menty sekä nopeuden että kestävyyden suhteen. Hallikaudelle mahdutetaan tasaisesti 60m, 300m ja 800m kisoja, SM-kisoissa katsotaan, mihin kasin kunto on saatu hilattua.
Rokosan Innankin palaa vuosikausien tauon jälkeen kilparadalle, oletettavasti Turun halliviesteissä. Inna on vaikeuksistaan huolimatta treenannut tosi sitkeästi ja pysynyt reeneissä hyvin Jennin ja Tyynen kyydissä. Mitään tulostavoitteita ei Innalle vielä aseteta, pääasia olisi taas hiljalleen sopeutua kilpailemiseen ja löytää itsevarmuuden lisäksi kisaamisen nautinto.
Porukan juniori Tyyne juoksee hallissa kaikkea mahdollista 60m-1000m väliltä. Harjoituskausi on sujunut Tyyneltäkin mukavasti. Koutsi tosin odottaa pientä napsahdusta eteenpäin lenkkeilyn ja lihaskuntoharjoittelun saralla.

Haasteellinen kuukausi on siis edessä. Hallikausi on pitkän harjoituspuurtamisen keskellä tervetullut piristys ja skarppaaja. Vaikkei hallikauteen harjoituksellisesti hirveän paljon keskitytä, mikään ei estä juoksemasta kovaa. Ja onhan se ihan selkeä fakta, että missään vaiheessa kautta ei ominaisuuksia saisi päästää liian kaukasi kilpailuvalmiuksista.
Koutsikin alkaa pikku hiljaa toipua umpparin puhkeamisesta ja sen aiheuttaneesta jälkitulehduksesta. Tiistain reeneissä tuli siirreltyä aitoja sen verta aktiivisesti, että haava hiukan repesi ja aiheutti pikku kipuja. Täytyy olla tarkempi jatkossa. Puntteja tuskin täällä päässä nostellaan vielä ainakaan kuukauteen, lenkille voisi ehkä näillä näkymin uskaltautua parin viikon päästä. Tarttee ottaa rauhassa ja jättää toistaiseksi kuopaisujuoksut ja loikkatestit vähän vähemmälle. Liekö niihin tässä iässä enää muutenkaan tarvetta. Ikosen Kalle tiivisti kotileirillä asian osuvasti, kun meikäläinen ryykäisi esimerkin omaisesti pariin kertaan ilmavat 20-loikat: "aika rujon näköstä..."

Kommentit

Kirjoita kommentti

Nimi:

Otsikko:

Viesti: